APOTEOOSI (Kirstinä ja Manelius 1968, s.16)
anna minulle myrkky kuollakseni tai unet elääkseni
askeesi loppuu pian kuun porteilla jotka aurinko on jo / siunannut
ja todellisuuteen liittymättä vainajan unet
lakkaavat pian valittamasta kohtaloaan.
isä taivaallesi palautan silmäni kuin sinisen / pisaran mereen
musta maailma ei kumarra enää palmuja ja / psalmilaulua
mutta tuhatvuotiset tuulet kampaavat puiden valtoimia hiuksia
lähteet sammuttavat näkymättömän vaeltajan janon
neljä ilmansuuntaa seisoo tyhjinä paarien ympärillä
ja enkelten musliini muuttuu
taikaiskusta
tyhjäksi
∞
NON SERVIAM
STROUNTES
OPUS INCERTUM
