KUKAT NUKKUVAT IKKUNASSA (Kirstinä ja Manelius 1968, s.9)
kukat nukkuvat ikkunassa ja lamppu tuijottaa valoa
ja ikkuna tuijottaa mietteittä ulos pimeyteen
taulut näyttävät niille uskotun sisällön sieluttomasti
ja kärpäset seisovat hiljaa seinillä ja miettivät
kukat nojaavat yötä vasten ja lamppu kehrää valoa
kissa kehrää nurkassa villalankaa nukkuakseen sillä
liedellä kuorsaa kahvipannu silloin tällöin mielissään
ja lapsoset leikkivät sanoilla vaiti permannolla
valkea katettu pöytä odottaa jotakin
jonka askelet eivät koskaan nouse portaita
etäällä porautuu hiljaisuuden lävitse juna
se ei paljasta asioiden salaisuutta
mutta kohtalo laskee kellon lyönnit desimaalein
NON SERVIAM
STROUNTES
OPUS INCERTUM
